7.6.09

Requiescat in pace


La D Da - Alphabet w / Hare (old freebie)
32 count Confederate Grey (Belfast?) linen
V. Clayton Oat Grass silk thread

I thought at first that I will tell you a long story, so that you know why I've been stitching this La-D-Da design this weekend. One obvious reason is of course that Joan kindly sent me this freebie (and another one and fabric and thread) in BBD exchange and I love it, thank you once again! But the other reason is such a crazy and absurd story and I'm afraid I can't find the right words and tone in English, so I'll just give you a short version to explain why I'm stitching this :)

On Friday my daughter kindly (grinning...) reminded me of a anniversary I had completely forgotten. It was the anniversary of the death of a sweet bunny, of whom I happened to be responsible and take care of when he died a year ago. I can assure you, it wasn't funny at all at the moment, but it has become such a joke in our family and among friends, including the friend who's the bunny was :) I'm afraid I've been officially labeled as bunny killer, even though I - honestly - had nothing to do with it. The poor bunny just happened to die of old age while my friend was abroad, believe it or not.

I must admit it was one of the most shocking events in my life and yes, I'm aware that fortunately I have only had a couple of really shocking events in my life. I will never forget the bunny nor that day - almost hysterical phone calls I made, all the tears I cried and the burying in the evening with the kind help from my husband.

Ok, you may laugh if you wish, normally I'm not a hysterical person at all. Anyway I have decided I'm allowed to stitch a remembrance to remember a special bunny :) This chart seemed perfect for the occasion and the timing was perfect too. I had never buried a pet in my life before, so I need this.

Rest in peace, I will remember you always.

*****

Ajattelin ensin, että kerron juurta jaksain tarinan tästä mallista tai siitä miksi sitä tänä viikonloppuna olen pistellyt :) Yksi syy tietysti on se, että sain Joanilta tämän La-D-Dan ilmaismallin (ja toisenkin ja kankaan ja langan) vaihdossa ja ihastuin kovasti. Totesin kuitenkin (lukijoiden ja itsenikin pelastukseksi luultavasti), että koko tarina on kirjoitettuna ihan liian hölmö ja kerron vain lyhyen version :)

Tyttäreni ystävällisesti virnuillen muistutti minua perjantaina vuosipäivästä jonka olin unohtanut. Perjantaina nimittäin tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun yksi suloinen pupu kuoli. Pupu, joka sattui kuollessaan olemaan minun vastuullani ja hoidossani... Vakuutan, että vuosi sitten asiassa ei ollut mitään hauskaa, mutta jutusta on tullut melkoinen vitsi perheen kesken ja ystävien joukossa, joihin kuuluu myös ystävä jonka pupu oli kyseessä :) Pahoin pelkään, että minut on virallisesti julistettu kanintappajaksi, vaikka - käsi sydämellä - minulla ei ollut asiaan osaa eikä arpaa. Pupu vain sattui epäonnekseni kuolemaan vanhuuteen juuri silloin, kun ystäväni oli ulkomailla, uskokaa tai älkää.

Pakko tunnustaa, että huolimatta kaikesta vitsistä mitä asiasta on jälkikäteen revitty, se oli yksi elämäni kamalimmista tapahtumista. Juu, olen tietoinen siitä, että elämässäni ei ole onneksi ollut kuin muutama kamala tapahtuma. En ikinä unohda pupua enkä tuota päivää - lähes hysteerisiä puhelinsoittoja, parkumista silmät päästäni ja pupun hautaamista illalla mieheni ystävällisellä avustuksella.

No niin, naurakoon ken tahtoo, yleensä en ole ollenkaan hysteerinen ihminen. Joka tapauksessa olen päättänyt että saan pistellä tällaisen muiston muistaakseni erityisen pupun :) Tämä vaikutti sopivalta mallilta sopivaan aikaan. En ole ikinä aiemmin joutunut hautaamaan lemmikkieläintä, niin että tämä tulee tarpeeseen.

Levätköön rauhassa, minä en unohda.

13 comments:

Mari said...

Olet oikeassa, se tarina olisi ollut ihan liian hölmö kerrottavaksi täällä - mutta ei koskaan liian hölmö, etteikö sitä voisi vielä joskus Oupsin tapaamisissa muistella. ;) Kiitos, kun muistutit pupusta, minä sain vielä tälle yölle viimeiset naurut, ennen kuin lähden tästä nukkumaan. :) Tosi suloista, että pistelet pupun muistoksi tuon taulun. :) (ja jostain syystä minua edelleen naurattaa... :) varmaan aika mennä nukkumaan :) )

Mukavaa uutta viikkoa, ja lauantaina nähdään! :)

Jennifer/OH said...

Oh no, I certainly did not laugh at this story. It was a very moving and sad tale and says so much about your loving and kind personality. I know I would have reacted the same way in that situation. I think the tribute to the bunny is a beautiful thing made by a person with a beautiful Soul.

Glenna said...

What a nice tribute to the little bunny!

Think of it this way: that the bunny died with you and spared his owner the grief and shock of seeing his little dead body. And you buried him so nicely, so you are the heroine, and not the bunny-killer!

mainely stitching said...

Oh my heavens. This reminds me of funny-no-but-horrible-then stories of my own youth. It seemed that whenever I went to visit frineds overnight, my little pets (I had a long list of hamsters and guinea pigs and such) would either perish or escape. Coincidentally, my parents really disliked me keeping these pets. It wasn't till long after I reached adulthood that the truth dawned on me. :0

mainely stitching said...

(should say "funny-now" not funny-no)

Minna said...

Ai niin, siitäkin tapahtumasta on jo vuosi! Aika kuluu niin äkkiä. Ikävä tapahtuma kaiken kaikkiaan (vaikka sille tapahtumalle JOTKUT ovat kovasti nauraneetkin...).

Minna said...

Surullisen hupaisaa=/ Meilläkin koulun vanha hamsteri viime kesänä hoidossa ja kyllä koko 2 viikkoa jonka meillä pelkäsin jos kuitenkin... no seuraavaan paikkaan lähti meiltä hengissä:D

kiva pistely kesken=)

Kirsi said...

Oih, on varmasti ollut kova kokemus silloin. Mutta nythän kai jo tarina herättää siis nauruakin? Meillä on terassilla valkoinen lappu, jonka päällä on röykkiö pieniä kiviä. Lapussa lukee "ystävä muurahainen" ja siihen on siis tyttäremme haudannut muurahaisen, joka ei jaksanut leikkiä hänen kanssaan kovin kauaa vaan meni ja kuoli kesken kirmaamisen.

sari.i. said...

Mä olin jo ehtinyt unohtaa koko pupu-raukan... ;)

Marika said...

Sama juttu, minäkin olin unohtanut koko episodin !! Kiva että muistutit ja harmi etten ole siitä kettuilemassa ensi lauantaina !! :-D

Anne said...

Voihan puputti. Surullista kerrakseen, ymmrrän hyvin. Kovin moni Oupsilainen näyttäis jo unohtaneen koko jutun, mutta nyt näyttävät muistavan taas. ;) =D

Ulla said...

Osaan kuvitella kuinka kauhea tilanne on ollut, mutta jotenkin myös alkoi huvittaa :-)

Cindy said...

You are such a care and loving person, Leena.