4.6.09

Grinning, grinning, grinning - Virnistys, virnuilu, irvistys


Couple of days ago I felt I've got lots of extra energy and I digged up my sewing machine! I'm planning to have the wall above my desk full of stitched wall hangings and such. At the moment many of the ornaments I've received are hanging there. But I want to display them somewhere else and I will hang my other finishes on this wall. So this is what I made to begin, I sew a wall hanging and fetched the stick from the back yard.

I like it! This cat (Prairie Schooler) is one of the favourite designs I've ever stitched, I just love the grin! When it comes to finishing - no blood, no sweat, no tears, but the kind, old servant happily letting me sew and even quilt the backside with padding! I'm already planning on sewing something else, I hope we will become good friends again with my dear 20 years old sewing machine...

*****

Pari päivää sitten oli älyttömästi ylimääräistä virtaa ja kaivoin ompelukoneen esille! Aion tehdä kirjoituspöydän yläpuolella olevan seinän täyteen ristipistotauluja tai jotain ja tässä on alku. Tällä hetkellä seinällä on kaikenlaisia roikkuvia koristeita, joita olen pääasiassa saanut lahjaksi ja vaihdoissa, haluan laittaa ne esille muualle. Niinpä viimeistelin tämän pieneksi seinävaatteeksi ja kipaisin tikun takapihalta.

Tykkään tuosta kissasta kovasti! Malli on yksi lempparimallejani, tuo irvistys on niin ihana :) Mitä viimeistelyyn tulee - ei yhtään verta, hikeä eikä edes kyyneleitä, vaan kiltti vanha palvelija, joka antoi minun iloisesti ommella ja jopa tikata taustan kauniisti ruuduttamalla vanuun. Seuraava ompelusuunnitelma on jo valmiina, jospa parikymmentä vuotta vanha koneeni sittenkin haluaisi olla ystäväni...

15 comments:

Ulla said...

Oi, tuohan on tosi kiva ja hyvin viimeistelty!

Srinity said...

Tuo kissa on kyllä tosi veikeä. :) Kiva viimeistely ja tikku käy kyllä erittäin hyvin.

Anne said...

Moi taas ;) Tuo kissa tuo mieleeni Liisa Ihmemaan kissan. Kummatkin kisulit on aika veikeitä. Tosi hyvin olet kesyttänyt ompelukoneesi. =)

mainely stitching said...

What a PERFECT finish for this wonderful design!! :D

Jennifer/OH said...

My "Dear Friend" is 50 years old and still serves me well. The 1959Singer was a university graduation gift to my mother from my grandparents. After the refrigerator and stove I consider it the most important appliance in our house.

sari.i. said...

Aika mainio irvistys tosiaan. ;D

Melissa said...

It's so cute! I love that grin too!

Cindy said...

Great finishing. Can't wait to see more of your sewing work.

CindyMae said...

Your finish looks fantastic! Great work!

Mari said...

Tuo on kyllä hauska malli, just siinä vaiheessa, kun hiiri on vielä elossa, mutta kissa haluaa sillä vielä ihan vähän leikkiä ja kenties käydä näyttämässä emännälleen saalistaan, ennen kuin päästää sen päiviltä. ;) On tullut aikoinaan nähtyä just noita virneitä lapsuudenkodin kissojen naamalla... ;)

mustikka said...

Hurja ilmestys :)

gloriosa said...

Itselläni vähän sama ongelma ompelukoneen kanssa. Kone on minua kaikenlisäksi muutaman vuoden vanhempi, ja on ilmeisesti päättänyt että tuollaiset nuoret likat ei häntä komentele :) Moni pieni ompelutyö odottaakin nurkasta, jos vaikka saisin inspiraation.
Minä tein/teen noita Nalle-Puh töitäni kaverini lapselle kun se on aivan hulluna niihin hahmoihin. Itse en kovinkaan paljon välitä koko aiheesta mutta ainakin menee hyvään tarkoitukseen. Mitä enemmän olen pistellyt aidalle, sitä enemmän alan inhoamaan koko kangasta :)

Marika said...

Sähän olet ihan suvereeni koneen käyttäjä ! Jäin miettimään tuota samaa viimeistely tyyliä pariin LHN:n työhön, jotka laatikossa ovat odottaneet kehystystä. Aika hauska sanavahvistus: perspect. On nimittäin viimeinen sana myös juuri päivittämässäni postauksessa !

Minna said...

tuo kissa on kyllä just hyvä;)

MysteryKnitter said...

Liisa Ihmemaassa minullekin tulee mieleen. Anna ompelukoneen surista vaan ja neulan suihkia!